Teksti: Ninnu Kangas, Mikael von Rabenau

Puheenjohtajamme Mikael von Rabenau on Suomen SUP-Tuottajayhteisön perustajajäseniä ja kulkenut työnsä puolesta mukana tuottajayhteisön taipaleella alusta asti.

Mikael työskentelee Philip Morris Internationalilla kaksihattuisen tittelin alla (Manager External Affairs Finland and Regulatory Affairs Nordics), mutta toteaa maanläheiseen tapaansa, että monimutkaiseen titteliin on turha jumiutua.

”Sanotaan vaan niin, että nyt on menossa 16. vuosi nykyisellä työnantajalla. Vuonna 2010 aloitin Suomen yhteiskuntasuhdevastaavana ja vastaan myös pohjoismaiden lainsäädäntöasioista Brysselin suuntaan. Työskentelen sekä Tukholman että Helsingin organisaatioille. Työni on monipuolista ja vaihtelevaa, ja sekä firma että toimiala kehittyvät molemmat koko ajan”, SUP-direktiivin vaiheita aitiopaikalta alusta asti katsellut Mikael kertoo.

Itse direktiiviä ja ajatusta sen takana Mikael pitää hyvänä.

”Direktiivin tarkoituksena on vähentää kertakäyttöisten muovituotteiden käyttöä ja ehkäistä niiden vaikutusta ympäristöön. Tarkoituksena on edistää siirtymistä kiertotalouteen ja kannustaa tuoteinnovaatioihin. Tuotteista voi pyrkiä poistamaan kertakäyttömuovin tai kehittää uutta ja parempaa vaihtoehtoa. Se on kaikille direktiivin piirissä oleville aloille olennaista.”

Savukealalla tällaisia innovaatioita ovat esimerkiksi kestosähkösavukkeet ja filttereiden materiaalin kehittäminen. Esimerkkejä muovin korvaamisesta löytyy muilta toimialoilta: vanupuikot ja mehupillit lienevät ne kaikille tutuimmat.

”Tupakan tumpithan eivät itsessään roskaa, vaan roskaaja on aina ihminen. Filtterit ovat yleisimmin selluloosa-asetaattia, eli lievästi kemiallisesti muokattua selluloosaa. Filtteri on biomuovia, joka ideaalitapauksessa maatuu kuukausissa. Mutta vaikka filttereistä ei näyttäisi jäävän ympäristöön mikromuovia, on tietenkin parhain tilanne se, että tumppi päätyy roskiin. Ja siihen voi vaikuttaa vain ihminen”, Mikael napauttaa.

Mikael seuraa toimenkuvansa takia myös direktiivin toimeenpanoa muissa Pohjoismaissa ja tietää, että eroja on. Tanska oli ainut pohjoismainen maa, joka pitäytyi annetussa aikataulussa, ja Suomi tulee hyvänä kakkosena.

”Ruotsilla ja Islannilla on jo lainsäädännöt olemassa, mutta maksuissa on vielä säätämistä. Norjalla taas ei ole vielä edes lainsäädäntöä. Maa on kuitenkin Euroopan talousalueella, joten kyllä hekin joutuvat direktiiviä noudattamaan”, Mikael toteaa.

Myös monessa EU-maassa ollaan Tanskaa ja Suomea jäljessä. Tosin direktiivi tuli voimaan hieman hosuen, eikä komissiolta ole vieläkään saatu suoria ohjeita kustannusten suhteen. Jokaisessa maassa on ”omat Rinkinsä”, ja käytänteet vaihtelevat.

Tanskassa ei esimerkiksi tarvitse kuulua tuottajayhteisöön, ja Ruotsissa on vain tumppien keräilyastian osalta tuottajayhteisö. Norjan kohdalta oletetaan, että ratkaisu tulee olemaan tuottajayhteisötyyppinen.