Lausunto:
The Finnish SUP Producer Group Ltd

1 Johdanto

Suomen SUP-Tuottajayhteisö Oy vastaa Suomessa SUP-direktiivin mukaisten tuottajavastuuvelvoitteiden toteuttamisesta neljässä tuoteryhmässä: tupakkatuotteiden suodattimet, ilmapallot, kosteuspyyhkeet ja kalastusvälineet. Edustamme näiden tuoteryhmien valmistajia, maahantuojia ja muita markkinoille saattajia.

Pidämme merten roskaantumista vakavana ympäristöongelmana, johon on välttämätöntä puuttua. On kuitenkin aiheellista arvioida, missä määrin SUP-direktiivin nykyiset keinot tosiasiallisesti vaikuttavat roskaantumisen vähentämiseen. Joissakin tuoteryhmissä – erityisesti kalastusvälineissä – direktiivin vaikutusmekanismit eivät kohdistu roskaantumisen todellisiin syihin.

Tuottajavastuuyhteisöt (PRO) soveltuvat hyvin direktiivissä hahmoteltuun kokonaisuuteen, ja niiden kautta voidaan toteuttaa tuottajavastuu kustannustehokkaasti. Ongelmana on kuitenkin se, että kaikissa jäsenvaltioissa ei ole organisoitu tuottajavastuujärjestelmiä lainkaan tai ne ovat puutteellisia. Myös jäsenvaltioiden väliset erot tuottajavastuujärjestelmien kattavuudessa aiheuttavat kilpailuhaittaa velvoitteensa hoitaville yrityksille. Tämä aiheuttaa merkittävän kilpailuhaitan niille yrityksille, jotka toimivat direktiivin mukaisesti ja maksavat velvoitteensa.

Direktiivin toimeenpanoon liittyy systeemisiä ongelmia, kuten vapaamatkustajat, etätuonti, käsitteiden erilaiset tulkinnat ja valvovan viranomaisen resurssit ja toiminta. Nämä korostuvat erityisesti Suomessa, jossa suuri osa markkinoille tulevista tuotteista tulee ulkomaisilta verkkokaupoilta.

Direktiivin tavoitteiden arviointi edellyttää luotettavaa ja yhdenmukaista dataa, mutta jäsenvaltioiden keräämä tieto on tällä hetkellä hajanaista ja puutteellista. Myöskään EPR-maksujen määrittämisprosessi ei vastaa komission ohjeita, jotka edellyttävät läpinäkyvää ja tilastollisesti edustavaa kustannuslaskentaa.

Tuottajavastuumaksujen ennustettavuus on yrityksille merkittävä ongelma. Maksut perustuvat jälkikäteiseen laskentaan, joka valmistuu pitkällä viiveellä ja aiheuttaa suuria vuosittaisia vaihteluita. Tämä heikentää kustannusten ennakoitavuutta, budjetointia ja järjestelmän läpinäkyvyyttä.

Lisäksi tupakkateollisuus on käytännössä suljettu pois prosesseista, joihin direktiivi edellyttää sen osallistuvan. Tämä heikentää yhdenvertaisuutta ja läpinäkyvyyttä sekä voi johtaa kustannusten väärään kohdentumiseen.

SUP-direktiivin tavoitteiden saavuttaminen ja arviointi edellyttää tarkempaa ja yhdenmukaisempaa tiedonkeruuta, kustannuslaskennan läpinäkyvyyttä, tuottajavastuumaksujen ennustettavuutta sekä sitä, että kaikki kustannusvastuulliset toimialat voivat osallistua direktiivin edellyttämiin prosesseihin. Tällä hetkellä jäsenvaltioiden keräämä tieto on hajanaista, epäyhtenäistä ja monin paikoin puutteellista. Tämä vaikeuttaa direktiivin onnistumisen arviointia, jätehuollon kehityskohteiden tunnistamista sekä kustannusten oikeudenmukaista kohdentamista. EU-lainsäätäjä on edellyttänyt systemaattista tiedonkeruuta, mutta käytännössä EPR-maksujen määrittämisprosessi ei vastaa komission ohjeita, joiden mukaan kustannuslaskennan tulee perustua luotettavaan, läpinäkyvään ja tilastollisesti edustavaan dataan.

2 Kokemukset direktiivin toimeenpanosta

2.1 Tulkinnanvaraisuus ja epäyhtenäinen soveltaminen

Direktiivin määritelmät ovat osoittautuneet tulkinnanvaraisiksi erityisesti kahdessa tuoteryhmässä:

· Kalastusvälineet: kalastusvälineet eivät ole kertakäyttötuotteita, mutta ne on sisällytetty kertakäyttömuovidirektiivin soveltamisalaan. Tämä ei vastaa tuoteryhmän luonnetta eikä roskaantumisen mekanismeja, ja aiheuttaa merkittäviä tulkintaongelmia.

· Tupakkatuotteiden suodattimet: keskeinen epäselvyys liittyy siihen, lasketaanko tuottajavastuun painoperusteisiin velvoitteisiin koko savukkeen paino vai pelkästään suodattimen paino. Suomessa tulkinta on, että koko poltettavan savukkeen paino on käytettävä paino. Tämä ei ole yhdenmukaista EU-tasolla ja aiheuttaa merkittäviä eroja kustannusten kohdentamisessa.

Suomessa kosteuspyyhkeiden ja ilmapallojen osalta ei ole merkittäviä tulkintaongelmia, ja kansallinen toimeenpano on ollut selkeää.

2.2 Raportointivelvoitteet

Suomessa raportointivelvoitteet ja hallinnollinen taakka eivät ole muodostuneet merkittäväksi ongelmaksi. Haasteet liittyvät ennen kaikkea EU-tason epäyhtenäisyyteen: jäsenvaltioiden raportointijärjestelmät ja tietosisällöt eroavat toisistaan, mikä vaikeuttaa vertailua maiden välillä.

2.3 Vapaamatkustajat ja etätuonti

Etätuonti ja ulkomaiset verkkokaupat muodostavat merkittävän haasteen suomalaisille yrityksille. Ilman tehokasta valvontaa ja velvoitetta nimetä valtuutettu edustaja tuottajavastuu ei toteudu yhdenvertaisesti. Tämä aiheuttaa:

· kilpailuhaittaa suomalaisille tuottajille

· puutteita kustannusten kattamisessa

· heikompaa ympäristöohjausta

3 Vaikutukset tuoteryhmittäin

3.1 Tupakkatuotteiden suodattimet

Keskeinen haaste on painoperusteisen vastuun määrittely. Jos jäsenvaltiot soveltavat eri laskentatapoja (koko savuke vs. pelkkä suodatin), kustannusten kohdentaminen ei ole yhdenmukaista eikä oikeudenmukaista. Tarvitsemme selkeän EU-tasoisen linjauksen.

3.2 Kosteuspyyhkeet

Suomessa kosteuspyyhkeiden soveltaminen SUP-direktiiviin on selkeää, eikä merkittäviä tulkintaongelmia ole. EU-tasolla tarvitaan kuitenkin yhdenmukaisuutta materiaalikoostumusten ja muovipitoisuuden määrittelyyn.

3.3 Ilmapallot

Suomessa ilmapallojen tuottajavastuun toimeenpano on selkeää. EU-tasolla haasteita aiheuttavat edelleen erot kuluttaja- ja ammattikäytön rajauksessa sekä merkintävelvoitteiden tulkinnassa.

3.4 Kalastusvälineet

Kalastusvälineet ovat tuoteryhmä, jossa direktiivin vaikutusmekanismit eivät vastaa vesistöjen roskaantumisen todellisuutta. Niiden sisällyttämistä direktiivin soveltamisalaan tulisi harkita vakavasti uudelleen.

Keskeiset huomiot:

3.4.1 Kalastusvälineet eivät ole kertakäyttötuotteita. Niiden sisällyttäminen kertakäyttömuovidirektiiviin on sääntelyteknisesti virheellinen ratkaisu. Tällä on myös väärä signalointivaikutus.

3.4.2 Direktiivi ei vähennä kalastusvälineiden päätymistä vesistöihin. Suurin osa kalliista välineistä päätyy veteen vahingossa kalastuksen yhteydessä; mikään määrä maalla olevia jätteenkeräyspisteitä ei vaikuta tähän.

3.4.3 Muovia sisältävät kalastusvälineet raportoidaan painon mukaan, huolimatta siitä paljonko muovia tuotteeseen tosiasiallisesti sisältyy. Kalastusvälineiden tuottajilla ei ole kannustinta vähentää muovin käyttöä tuotteissaan. Vastaavasti siirtymistä ympäristöystävällisimpiin muoveihin ei kannusteta.

3.4.4 Direktiivi ei tunnista erilaisia kalastuksen muotoja tai välineitä. Esimerkiksi vapaa-ajankalastus, ammattikalastus tai vesiviljely ovat täysin erilaisia ja erillisiä toimialoja. Myös välineet ovat erilaisia: yhtenevää lainsäädäntöä on vaikea soveltaa satoja grammoja painavaan uistinvapaan tai kymmeniä tonneja painavaan kalankasvatusaltaaseen.

3.4.5 Terminologia on epäselvää. Tähän kiinnitettiin huomiota jo direktiiviä annettaessa ja toisaalta kansallista implementoivaa lainsäädäntöä valmisteltaessa. Mikä esimerkiksi on kalastusväline? Mitkä kalastusvälinejakeet kuuluvat tuottajavastuun piiriin? Vieläkään ei ole selvää mihin välineisiin (esimerkiksi pyydykset vs. vapakalastusvälineet, ammattikalastus vs. vapaa-ajankalastus) direktiiviä on tarkoitus soveltaa. Siten jäsenvaltioiden tulkinnat vaihtelevat suuresti. Miksi sääntelyn piiriin on sisällytetty muita pyydyksiä kuin verkkoja, kun direktiivin perusteluidenkin mukaan pääasiallinen haitta on vesistöihin pyytämään jäävät ns. haamuverkot?

3.4.6 Lainsäädännön ei tule olla taannehtivaa. Euroopan Unionin tuomioistuimen tuottajavastuuta koskevan tuomion C-181/20 mukaan kustannusvastuun asettaminen historiallisesta jätteestä taannehtivasti tuottajille uuden tuottajavastuusääntelyn takia tarkoittaa oikeusvarmuuden periaatteen vastaista taannehtivaa soveltamista. Historiallinen jäte ei siten voi olla nykyisten tuottajien vastuulla.

3.4.7 Implementointi on epäonnistunut. Suurimpaan osaan jäsenvaltioita ei ole muodostunut toimivaa tuottajavastuujärjestelyä kalastusvälineiden osalta tai se on muodostettu julkisen sektorin vetämänä vain tiettyjen toimialojen (kuten ammattikalastusvälineiden) tuotteille.

3.4.8 Lainsäädännössä tulee keksittyä vesistöjen tosiasiallisen pilaantumisen torjumiseen. Mikäli vesistöjen siivouskuluja halutaan kohdistaa tuottajille, tulee niistä vastata vesistöjen tosiallisesta pilaantumisesta vastuussa olevat sektorit. Rantaroskalaskennat eivät esimerkiksi tunnista vaarallisen mikromuovia tai sen lähteitä. Vastuun tulee jakautua merkittävimmin pilaaville tuoteryhmille eikä yhtä toimialaa voida syyllistää ja vastuuttaa laajemmasta ongelmasta. Myös jäsenvaltioiden väliset eroavaisuudet tulisi huomioida paremmin asettamalla niille tavoitteita, mutta jättämällä keinot paikallisesti ratkaistavaksi paikallisen olosuhteet huomioiden. Esimerkiksi Suomessa kalastusvälineiden osuus rantaroskista on häviävän pieni.

4 Kehittämistarpeet

4.1 Selkeämpi ja teknisesti täsmällisempi sääntely

Tarvitsemme:

· täsmälliset määritelmät

· yhdenmukaiset tulkintaohjeet

· tuoteryhmäkohtaiset erot huomioivan sääntelyn

4.2 Yhdenmukainen raportointi ja valvonta

Ehdotamme:

· EU-laajuista raportointialustaa

· harmonisoituja tietosisältöjä

· tehokasta valvontaa etätuonnin osalta

4.3 Kiertotalouden ja innovaatioiden tukeminen

Sääntelyn tulee olla:

· materiaalineutraalia

· elinkaariperusteista

· innovaatioita mahdollistavaa

4.4 Kalastusvälineitä koskevan sääntelyn uudelleenarviointi

Kalastusvälineet tulee irrottaa kertakäyttötuotteiden sääntelystä ja arvioida omana kokonai-suutenaan, jossa huomioidaan:

· roskaantumisen todelliset syyt

· välineiden käyttöikä ja luonne

· ammatti- ja vapaa-ajankalastuksen erot

· välineiden tekniset ominaisuudet

5 Yhteenveto

SUP-direktiivi on tärkeä väline roskaantumisen vähentämisessä, mutta sen toimeenpano on osoittanut tarpeen selkeämmälle, yhdenmukaisemmalle ja teknisesti täsmällisemmälle sääntelylle. Suomen SUP-Tuottajayhteisö Oy korostaa erityisesti:

· luotettavan datan merkitystä

· yhdenvertaisen tuottajavastuun toteutumista kaikissa jäsenvaltioissa

· etätuonnin ja vapaamatkustajien tehokasta valvontaa

· kalastusvälineiden sääntelyn perusteellista uudelleenarviointia

· materiaalineutraalia ja elinkaariperusteista lähestymistapaa

Olemme valmiita osallistumaan jatkokeskusteluun ja tarjoamaan lisätietoja arviointityön tueksi.